Työntekijän saatavien vanhentumiseen liittyy useita haastavia oikeudellisia kysymyksiä

Työtuomioistuin on antanut 19.9.2019 mielenkiintoisen tuomion TT 2019-91 koskien työntekijän saatavien vanhentumista. Riidan taustalla on ollut kysymys siitä, onko työntekijän varallaoloaika luettava työajaksi. Varallaoloajan ja työajan väliseen rajanvetoon voi perehtyä tuomiossa viitattuun oikeuskäytäntöön syventymällä, mitä en tässä käsittele sen enempää. Kiinnitän huomiota sen sijaan tuomiosta ilmi käyvään saatavien vanhentumiseen liittyvään problematiikka, mihin liittyy myös kysymys toimivaltaisesta tuomioistuimesta.

Varallaoloajan ja työajan välinen rajanveto on työaikaan liittyvä kysymys, josta on sovittu myös useissa työehtosopimuksissa. Toimivaltainen tuomioistuin voi tämän seurauksena olla joko työtuomioistuin tai käräjäoikeus. Lisäksi aiheeseen liittyvien saatavien vanhentumisaika voi olla joko työaikalain tarkoittama 2 vuotta, työsopimuslain tarkoittama 2 vuotta tai työsopimuslain tarkoittama 5 vuotta.

Työntekijän työsuhde on tapauksessa päättynyt 2013. Työntekijä on vaatinut saataviaan ensin aloittamalla oikeudenkäynnin käräjäoikeudessa 2014. Käräjäoikeus on kuitenkin jättänyt asian tutkimatta katsoen, että asia kuuluu työtuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan. Hovioikeus ei ole muuttanut tuomiota, eikä korkein oikeus ole myöntänyt asiassa valituslupaa 2016. Tämä jälkeen työntekijä on pannut kanteen vireille työtuomioistuimessa 2017.

Työntekijän laittaessa kanteen vireille työtuomioistuimessa on työsuhteen päättymisestä kulunut noin 4 vuotta. Näin ollen työntekijän saatavat ovat tällöin olleet vanhentuneita, ellei vanhentumisaika ole ollut työsopimuslain tarkoittama 5 vuotta.

Vanhentumisaika työsopimuslain perusteella on 5 vuotta, jos työntekijän saatavan perusteena olevia työehtosopimuksen määräyksiä on pidettävä ilmeisen tulkinnanvaraisina. Työntekijän saatavien tulee siten ensinnäkin perustua työehtosopimukseen ja toiseksi näiden työehtosopimuksen määräysten tulee olla ilmeisen tulkinnanvaraisia.

Työtuomioistuin on tuomiossa katsonut, että työnantajan on tullut tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä katsoessaan, että kyseessä on ollut varallaoloaika työajan sijaan. Päätöksestä äänestäessään työtuomioistuimen enemmistö on kuitenkin katsonut, että tästä huolimatta työehtosopimuksen määräys on ollut työsopimuslain tarkoittamin tavoin ilmeisen tulkinnanvarainen, minkä perusteella saatavien vanhentumisaika on ollut 5 vuotta. Työntekijän saatavat eivät näin ollen olleet vanhentuneet. Työtuomioistuimen vähemmistö olisi hylännyt vaatimukset katsoen saatavien vanhentuneen.

Tuomio kuvastaa työntekijän työaikaliitännäisiin saataviin liittyviä lukuisia juridisesti tulkinnanvaraisia haasteita. Saatavan osalta tulee tehdä oikea arvio toimivaltaisesta tuomioistuimesta. Kanneaikojen ollessa lähtökohtaisesti verraten lyhyitä voi kanteen nostaminen väärässä tuomioistuimessa saada aikaan sen, että saatavat vanhentuvat prosessin kestäessä eikä kannetta ole enää mahdollista nostaa oikeassa tuomioistuimessa. Lisäksi kysymys sovellettavaksi tulevasta kanneajasta ei ole aina yksiselitteistä, mikä voi aiheuttaa oikeudenmenetyksiä erityisesti kanneajan ollessa 2 vuotta työntekijän oletettua sen olevan 5 vuotta.

-Asianajaja Mikko Mäenpää on erikoistunut työoikeudellisiin kysymyksiin.